Saamelainen musiikki on nykyään paitsi varsin suosittua, myös monipuolisempaa kuin koskaan aikaisemmin. Yleensä saamelaismusiikkina on totuttu pitämään joikuja ja joikaamista. Kyseessä on kuitenkin paljon laajempi genre, joka yhdistää sulavasti vanhoja perinteitä ja modernimpaa tulkintaa. Nykyään saamelaista musiikkia voi olla jopa sellainen rap-musiikki tai rock, jonka juuret ovat muinaisessa, saamelaisessa vokaalimusiikissa. Musiikki on monikerroksista ja helposti varioitavaa.
Saamelainen musiikki perustuu joikuun
Joiku on perinteisintä saamelaista musiikkia. Sillä tarkoitetaan laulua, joka on yleensä improvisoitu, eli kehitetään laulamistilanteessa. Yleensä joiku myös esitetään ilman säestystä tai yksinkertaisen lyömäsoittimen rytmittämänä. Laulutapa on hyvin omintakeinen ja tunnistettava. Sen syntyy, kun ääntä värisytetään kurkunpäälihaksilla. Oikeaoppinen joikaaminen vaatii harjoittelua. Joiut perustuvat usein parille tai muutamalle säkeelle, joita toistetaan.
Myös joikujen tekstit improvisoidaan. Ne ovat yleensä melko yksinkertaisia ja mukana on paljon erilaisia vertauskuvia, joiden avulla kuvataan esimerkiksi tunteita. Vertauskuvia on aina ollut luontevaa ottaa lähellä olevasta, saamelaisia ympäröivästä luonnosta. Joiku on paitsi viihdyttänyt ja toiminut tunteiden tulkkina, myös vahvistanut saamelaisyhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta ja identiteettiä. Joiku kertoo yksilöille viestiä siitä, että he ovat myös osa suurempaa ryhmää.
Uutta saamelaista musiikkia syntyy jatkuvasti
Saamelainen musiikki kehittyy jatkuvasti. 1960-luvun loppupuolella siitä alkoi tulla myös suosittua populäärimusiikkia. Edelläkävijänä ja musiikin tietoiseksi tekevänä voimana toimi ennen kaikkea Nils-Aslak Valkeapää. Hänen Vuoi Biret-Máret, vuoi -albuminsa oli sensaatio, sillä se yhdisti vanhan joikuperinteen länsimaisiin soittimiin, jopa sähkökitaraan ja muihin rock-henkisiin instrumentteihin. Esimerkin voimaa ennakkoluulottomassa saamelaismusiikin luomisessa ovat sittemmin seuranneet esimerkiksi Mari Boine ja Wimme.
Kaikkein tunnetuimpana saamelaismuusikkona pidetään yli 30 vuotta laulajana toiminutta Mari Boinea, jota ilman saamelainen musiikki ei kukoistaisi kuten nyt. Norjansaamelainen muusikko on yhdistänyt musiikissaan ennakkoluulottomasti esimerkiksi folkia, rockia ja jazzia. Hänen monipuoliseen ohjelmistoonsa kuuluu esimerkiksi maailmanmusiikkia, poliittisia lauluja ja lastenlauluja.
Musiikilla kohti unelmia
Rohkeat saamelaismuusikot ovat inspiroineet myös lukuisia muita seuraamaan omaa polkuaan musiikkimaailmassa. Laadukkaat ja tarkoituksenmukaiset musiikkitarvikkeet siivittävät sinnikästä matkaa kohti unelmien toteutumista. Unelman ei tarvitse olla mahtava menestys maailmalla, vaan se voi olla vaikkapa itse sävelletty kappale tai kuuluminen itselle tärkeään soittoporukkaan, joka jakaa rakkauden musiikkiin. Musiikin tekeminen on tapa toteuttaa luovuutta ja muokata elämästä entistä enemmän oman näköistä.
Yksi saamelaismusiikin sanansaattajista ja menestystarinoista ovat Angelin tytöt -nimellä esiintyneet sisarukset. Ursula ja Tuuni Länsman. Inarilaisesta Angelin kylästä lähtöisin oleva kokoonpano tuli maailmallakin tunnetuksi yhdistelemällä joikuun pop-rytmejä. Kokoonpanon aktiivisinta aikaa kesti vuodesta 1992 vuoteen 2003, mutta siskokset keikkailevat edelleen satunnaisesti.
Saamelainen musiikki ja valoisa tulevaisuus
Saamelaismusiikki pitää sisällään valtavan määrän erilaisia musiikkityylejä, ja kirjo kasvaa jatkuvasti. Esimerkiksi jotkut suomalaiset iskelmälaulajat ovat viime vuosina ottaneet saamelaisvaikutteista musiikkia ohjelmistoonsa. Rock-puolella saamelaisperinteet taas ovat jo vakiinnuttaneet asemansa monen kokoonpanon taustavaikuttajina. Uusia vaikutelmia saadaan ja musiikillisia kohtaamisia toteutetaan saamelaismusiikkiin erikoistuneilla festivaaleilla, joista vanhin Suomessa on Ijahis idja.
Ijahis idja on järjestetty Inarin kirkonkylällä vuodesta 2004 lähtien. Festivaalin ohjelmistoon kuuluu sekä perinteisempää saamelaismusiikkia että tuntemattomampia, nousevia saamelaisartisteja. Lapsille on omaa ohjelmaa. Paitsi musiikista nauttiminen, festivaalilla merkittäväksi teemaksi on noussut toisten kohtaaminen ja yhteen kokoontumisen välittämä tunne siitä, että vähemmistöön kuuluvakaan ei ole yksin.
On hyvä muistaa, että saamelainen musiikki ei missään nimessä ole vain saamelaisille suunnattua musiikkia, vaan se on kaikkien kuunneltavissa ja nautittavissa. Saamelaisille saamelaismusiikki saattaa olla tärkeää identiteetin kannalta, mutta muille vaikkapa vain silkan musiikillisen nautinnon kannalta. Mitä ennakkoluulottomammin musiikkiin suhtautuu, sitä suurempia löytöjä voi tehdä. Maailmanmusiikki rikastaa kulttuurista ymmärrystä ja laajentaa musiikkimakua.
