Perinteinen Kymenlaakson kansallispuku on upea ja historiallinen kokonaisuus

Ihmiset tanssimassa erilaisissa kansallispuvuissa

Kymenlaakson eli Anjalan naisen kansallispuvun on koonnut U.T. Sirelius vuonna 1921. Puvusta on tullut tarkistettu malli vuonna 1993. Tarkistaminen tarkoittaa, että olemassa oleva puku halutaan koota uudelleen esikuvia vastaavaksi. Tarkistamisessa vanha versio ei lakkaa olemasta tai muutu ei-kansallispuvuksi. Helmi Vuorelma oli suomalainen kutoja, joka aloitti kansallispukujen tuotannon 1910-luvulla. Kymenlaakson kansallispuku voi siis olla myös vanhempaa mallia vuodelta 1970 Vuorelman tuotannosta.

Kymenlaakson kansallispuku koostuu monista yksityiskohdista

Hame on punamustaraitainen. Paidassa on nelikulmainen pääntie, pystykaulus sekä reunuksessa koristelua. Liivissä on punaisella pohjalla ohuita mustia sekä keltaisia raitoja. Tasku on punainen, mustalla reunustettu ja yksinkertainen. Esiliina on ruusukaisraitainen, jota koristavat siniset ja punaiset pystyraidat. Sukat ovat punaiset. Päähineenä on tanu ja tytöt käyttävät punaista päänauhaa. Kengät ovat mustat nahkaiset nauhakengät tai avokkaat. Puvun kruunaa kauniit mustat lasihelmet.

Kymenlaakson kansallispuvun lisäksi myös Sääksmäen kansallispuku on koottu U. T. Sireliuksen toimesta 1920. Sen on tehnyt tunnetuksi Pauligin PR -henkilö Paula-tyttö. Paula-brändi kehitettiin vuonna 1926, ja siitä lähtien Paula on pukeutunut Sääksmäen kansallispukuun. Vuonna 2016 kansallispuvun florettikangas löytyi Pauligin juhlavuoden kahvirasiasta. Kymenlaakson ja Sääksmäen kansallispuvut ovat uniikkeja, mutta niissä on samankaltaisuuksia.

Ronkkaus

Sireliuksen ohjeessa rannekkeissa on käytetty ronkkausta. Se tarkoittaa kirjontaa, jossa on ommeltu pohjalangat ja niiden varaan pohjalankoja kiertävät ompeleet. Ronkkaus on erittäin pienimuotoista. Ompeleet etenevät hienovaraisesti, polveilevasti ja ne on ommeltu lankoja laskien. Pienillä vinoruuduilla muodostetaan verkkomainen pinta kankaalle. Ronkkaus kuuluu suomalaiseen pistokirjontaperinteeseen.